Taskukello on monessa suomalaisperheessä esine, joka kulkee sukupolvelta toiselle vaarilta pojanpojalle tai isoäidiltä tyttärelle, ja juuri siksi sen huolto ja arvon säilyttäminen kannattaa ottaa vakavasti. Moni perii taskukellon yllättäen – jäämistöstä, muuttokuormasta tai vanhan kaapin perukoilta – eikä tiedä, onko kyseessä arvoesine vai pelkkä muistoesine ilman toimivaa koneistoa. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten perittyä taskukelloa kannattaa lähestyä: mitä siitä pitää tarkistaa, miten sitä huolletaan ja miten sen arvo ja tarina säilytetään seuraavalle sukupolvelle.
Miksi taskukello periytyy erityisellä tavalla
Rannekello on arkinen käyttöesine, mutta taskukello on lähes aina symbolinen. Se on saatettu antaa konfirmaatiolahjaksi, ylioppilaslakin lunastuksen yhteydessä tai eläkkeelle siirtymisen kunniaksi, ja moni suomalainen taskukello kulkee mukana nimenomaan tällaisten perinteiden kautta. Siksi taskukellon arvo ei rakennu pelkästään materiaalista tai koneistosta, vaan myös siitä, kenelle se on kuulunut ja missä tilanteissa sitä on kannettu.
Kun kello siirtyy perintönä, sen mukana kulkee usein myös tarina: kaiverrus kannessa, valokuva ketjun solkeen kiinnitettynä tai huoltokirja, johon edellinen omistaja on merkinnyt kelloseppien käynnit. Näitä yksityiskohtia kannattaa säilyttää yhtä huolellisesti kuin itse kelloa, sillä ne tekevät esineestä ainutlaatuisen.
Ensimmäiset tarkistukset ennen käyttöä tai huoltoa
Ennen kuin peritty taskukello viedään kelloseppään tai otetaan käyttöön, siitä kannattaa tarkistaa muutama perusasia:
Onko kyseessä mekaaninen käsinvedettävä kello vai harvinaisempi automaattikoneistolla varustettu malli. Suurin osa vanhoista suomalaisista ja eurooppalaisista taskukelloista on käsinvedettäviä, sillä automaattikoneisto yleistyi vasta rannekelloissa. Toimiiko kruunu ja vetolaite normaalisti, vai tuntuuko vinttaus jumiutuneelta – jumiutunutta koneistoa ei pidä väkisin vetää, koska jousi voi katketa. Onko kellotaulussa, viisareissa tai lasipinnassa näkyviä vaurioita. Vanhoissa taskukelloissa lasipinta on usein mineraalilasia, ei nykyaikaista safiirilasia, joten se naarmuuntuu ja halkeaa herkemmin. Löytyykö kotelosta valmistajan merkkiä, sarjanumeroa tai kaiverrusta, joka auttaa iän ja alkuperän selvittämisessä.
Tässä vaiheessa kello ei vielä kannata itse avata tai öljytä. Kellokoneiston sisäosat ovat herkkiä, ja väärä toimenpide voi tuhota juuri sen arvon, jota perintökellossa halutaan vaalia.
Milloin taskukello kannattaa viedä huoltoon
Yleinen väärinkäsitys on, että jos vanha taskukello vielä käy, sitä ei tarvitse huoltaa. Todellisuudessa mekaaninen koneisto tarvitsee huoltoa säännöllisin väliajoin riippumatta siitä, näyttääkö se toimivan normaalisti. Voiteluaineet vanhenevat ja paksuuntuvat vuosikymmenten aikana, mikä lisää kitkaa ja kuluttaa hammaspyöriä hitaasti mutta peruuttamattomasti. Moni peritty taskukello onkin käynyt viimeksi huollossa edellisen omistajan aikana, joskus jopa vuosikymmeniä sitten.
Tyypillisiä merkkejä huollon tarpeesta ovat kellon epätarkka käynti, viisareiden nykiminen, vetolaitteen kova tai löysä tuntuma sekä epätavallinen ääni koneistosta. Jos kello on ollut käyttämättömänä pitkään, sen käynnistäminen kannattaa jättää kelloseppäammattilaiselle sen sijaan, että sitä yrittää itse vetää täyteen vauhtiin.
Suomessa kelloseppien määrä on vähentynyt vuosikymmenten aikana, ja etenkin pienemmillä paikkakunnilla erikoisosaamista vanhojen mekaanisten koneistojen huoltoon voi joutua etsimään kauempaa. Suomen Kelloseppäliitto ylläpitää alan ammattitaitoa, ja historiallisesti esimerkiksi Tampereen Kelloseppäoppilaitos on kouluttanut merkittävän osan maan kelloseppämestareista. Kun etsii tekijää perintökellolle, kannattaa varmistaa, että kelloseppä on erikoistunut nimenomaan vanhoihin mekaanisiin koneistoihin eikä pelkästään nykyaikaisten rannekellojen akun tai rannekkeen vaihtoon. Aiheesta laajemmin: kellosepän palvelut – mitä ammattilaiselta odottaa.
Arvon määrittäminen – mitä siihen vaikuttaa
Perityn taskukellon rahallinen arvo riippuu useasta tekijästä, eikä ikä yksin kerro paljoakaan. Merkillä on väliä: sveitsiläiset ja tietyt eurooppalaiset valmistajat ovat usein arvokkaampia kuin massatuotannon mallit, mutta myös kotimaisilla ja venäläisillä sotilastaskukelloilla on omat keräilypiirinsä. Kotelomateriaali – onko kyseessä hopea, kulta vai tavallinen messinki – vaikuttaa suoraan materiaaliarvoon, kun taas koneiston kunto ja alkuperäisyys ratkaisevat keräilyarvon.
Yksi yleinen virhe on kiillottaa vanha kotelo liian voimakkaasti ennen arviointia. Aggressiivinen kiillotus voi poistaa alkuperäisen pinnan patinan ja kaiverrukset, mikä laskee keräilyarvoa merkittävästi – vaikka kello näyttäisikin sen jälkeen ”uudemmalta”. Arvon ja alkuperän selvittämisessä ja säilytyksessä auttaa tarkempi opas: antiikkikellot ja niiden arvo – tunnistaminen ja säilytys.
Yleinen myytti: vanha tarkoittaa aina arvokasta
Yksi sitkeimmistä väärinkäsityksistä on, että kaikki vanhat taskukellot ovat automaattisesti arvokkaita keräilyesineitä. Todellisuudessa 1900-luvun alkupuolella ja puolivälissä valmistettiin valtavia määriä yksinkertaisia taskukelloja tavalliseen arkikäyttöön, ja niiden markkina-arvo voi olla varsin vaatimaton, vaikka tunnearvo perheelle olisikin suuri. Arvokkaimpia ovat yleensä rajoitetusti valmistetut mallit, tunnetut manufaktuurikoneistot sekä kellot, joilla on dokumentoitu historia tai poikkeuksellisen hyvä säilyneisyys alkuperäisosineen.
Tämä ei tarkoita, etteikö kello olisi säilyttämisen arvoinen – tunnearvo ja suvun historia ovat usein tärkeämpiä kuin jälleenmyyntihinta.
Taskukello lahjana seuraavalle sukupolvelle
Moni haluaa jatkaa perinnettä ja antaa huolletun taskukellon eteenpäin esimerkiksi konfirmaation, valmistujaisten tai merkkipäivän yhteydessä. Tällöin kannattaa huolehtia, että kello on ensin ammattilaisen tarkistama ja huollettu, jotta lahjan saaja voi todella käyttää sitä eikä vain säilyttää sitä laatikossa. Lahjaksi annettaessa on hyvä liittää mukaan myös tieto kellon historiasta ja mahdollisesta huoltokirjasta, jotta tarina siirtyy esineen mukana. Lisää vinkkejä sopivan kellon ja tilaisuuden yhdistämiseen löytyy täältä: kellon ostaminen lahjaksi – ikäluokat ja tilaisuudet.
UKK
Kannattaako perittyä taskukelloa käyttää päivittäin?
Kevyt, satunnainen käyttö on yleensä turvallista huollon jälkeen, mutta jatkuva päivittäinen kantaminen kuluttaa vanhaa koneistoa enemmän kuin kohtuullinen, harkittu käyttö erityistilaisuuksissa.
Kuinka usein taskukello pitää huollattaa?
Mekaaninen taskukello kannattaa huollattaa tyypillisesti muutaman vuoden välein käytöstä riippuen, ja pitkään käyttämättömänä ollut kello aina ennen käyttöönottoa, vaikka se vaikuttaisi käyvän normaalisti.
Voiko taskukellon akun tai koneiston vaihtaa itse?
Vanhat mekaaniset taskukellot eivät sisällä akkua, ja koneiston avaaminen ilman kelloseppäkoulutusta ja oikeita työkaluja voi vahingoittaa herkkiä osia pysyvästi, joten työ kannattaa jättää ammattilaiselle.
Yhteenveto
Peritty taskukello on enemmän kuin ajannäyttäjä – se on osa suvun historiaa, joka ansaitsee asiantuntevan kohtelun. Kun kello tarkistetaan ennen käyttöä, huolletaan säännöllisesti oikean kelloseppäammattilaisen toimesta ja sen arvo sekä tarina dokumentoidaan huolella, esine säilyy kunnossa ja merkityksellisenä myös seuraavalle sukupolvelle. Pienikin huoltoinvestointi voi olla ratkaiseva ero sen välillä, jääkö kello laatikon pohjalle vai kulkeeko se ranteesta – tai taskusta – toiseen vielä vuosikymmenten päästä.
