Kellojen keräily alkaa harvoin suunnitelmasta: useimmiten taustalla on ylioppilaslahjaksi saatu Tissot, isoisän laatikosta löytynyt taskukello tai yksi Seiko, joka herättää halun ymmärtää kelloja paremmin. Tämä opas kertoo aloittelevalle kellojen keräilijälle, miten ensimmäiset hankinnat kannattaa tehdä, paljonko rahaa tarvitaan ja mihin aloittelijan rahat yleensä menevät hukkaan. Hyvällä alulla kokoelmaan tulee kelloja, joita oikeasti käyttää ja joista saa vielä 10 vuoden päästä iloa.
Mitä kellojen keräily aloittajalle käytännössä tarkoittaa
Keräily ei vaadi kassakaappia eikä kymmenien kellojen kokoelmaa. Kolme tai neljä huolella valittua kelloa on jo kokoelma, jos niillä on yhteinen ajatus.
Kokenut keräilijä aloittaa kysymällä itseltään, mikä kelloissa kiinnostaa. Kiinnostavatko kellokoneistot ja mekaniikka, tietty aikakausi, kuten 1960-1970-lukujen sukelluskellot, vai jokin tietty kellomerkki? Joku kerää pelkkiä kronografeja, toinen suomalaisia urheilukelloja Suunnon ensimmäisistä rannetietokoneista Polarin varhaisiin sykemittareihin. Molemmat ovat yhtä oikeita keräilyn muotoja.
Ilman teemaa kokoelmasta tulee helposti satunnainen kasa heräteostoksia. Teema ei ole lopullinen, mutta se auttaa sanomaan ei kellolle, joka on halpa mutta ei kuulu mihinkään.
Ensimmäinen budjetti ja realistiset hintaluokat
Hyvän keräilykellon saa yllättävän edullisesti. Perustasolla, alle 200 €, on oikeasti kiinnostavia kelloja: Casio G-Shock DW-5600 tai Orient Bambino, jossa on oma automaattikoneisto. Seiko 5 Sports -mallit maksavat yleensä 250-400 €, ja niissä on Seikon oma koneisto, jota kellosepät osaavat huoltaa.
Keskitasolla, 200-1000 €, valikoima laajenee selvästi. Hamilton Khaki Field Mechanical on fieldwatch-klassikko käsinvedettävällä koneistolla, ja Tissot PRX Powermatic 80 tarjoaa 80 tunnin käyntivaran. Moni keräilijä pysyy tässä hintaluokassa koko ikänsä eikä koe jäävänsä mistään paitsi.
Premium-luokka (1000-5000 €) ja luksusluokka (yli 5000 €) sopivat paremmin keräilyn toiseen vaiheeseen. Silloin oma maku on jo selvillä, eikä 7000 €:n Omega Speedmaster jää laatikkoon sen takia, että se tuntuikin ranteessa vieraalta.
Laske budjettiin myös huolto. Mekaaninen kello tarvitsee huollon noin 5-8 vuoden välein, ja peruskoneiston huolto kelloseppäliikkeessä maksaa tyypillisesti 200-450 €. Kronografeissa ja manufaktuurikoneistoissa hinta nousee selvästi.
Myytti: keräilykello on aina sijoitus
Yleisin väärinkäsitys on, että kellot nousevat arvoonsa. Hyvin pieni osa kelloista nousee. Muutamat Rolexin ja Patek Philippen mallit ovat nousseet, mutta suurin osa uusista kelloista menettää 20-40 % arvostaan heti, kun ne lähtevät kaupasta.
Myös perinteisesti arvonsa pitäneiden kellojen jälkimarkkinahinnat ovat heiluneet viime vuosina reilusti. Kello kannattaa siis ostaa siksi, että sitä haluaa käyttää. Jos se sattuu säilyttämään arvonsa, se on bonus. Sijoitussuunnitelmaksi siitä ei ole.
Arvoa säilyttävät parhaiten alkuperäisyys ja dokumentaatio. Laatikko, takuukortti ja huoltokuitit voivat nostaa jälleenmyyntihintaa kymmeniä prosentteja, mistä lisää artikkelissa kellon huoltohistoriasta ja papereista.
Mistä kelloja kannattaa ostaa Suomessa
Ensimmäisen kellon voi ostaa valtuutetulta jälleenmyyjältä. Takuu on voimassa, kellon alkuperä on varma, ja ensimmäisestä huollosta voi sopia samassa liikkeessä. Helsingissä, Tampereella ja Turussa valtuutettuja myymälöitä on useita, mutta Pohjois-Suomessa lähin merkkiliike voi olla satojen kilometrien päässä.
Käytetyt ja vintage-kellot ovat keräilyn ydintä. 1970-luvun Seiko-automaatin saa usein 100-300 €:lla, ja sellaisessa kellossa on tarinaa, jota uudessa ei ole. Vintage-ostoon perehdytään tarkemmin artikkelissa vintage-rannekellojen keräilystä Suomessa.
Huutokaupat ja keräilijöiden tapaamiset ovat hyviä paikkoja oppia, vaikka mitään ei ostaisikaan. Kelloja pääsee pitelemään käsissään, ja kokeneilta keräilijöiltä kuulee, mitä mistäkin mallista kannattaa tarkistaa. Tapahtumia on koottu artikkeliin kellojen huutokaupoista ja keräilijöiden tapahtumista Suomessa.
Rajanveto kannattaa tuntea: korut ja jalokivet ostetaan korukaupasta ja puhtaat kuntoilumittarit urheiluliikkeestä. Älykellojen kohdalla raja hämärtyy, sillä Garminia, Polaria ja Suuntoa myyvät sekä kellokaupat että urheiluliikkeet.
Näin tarkistat käytetyn kellon ennen ostoa
Ammattilainen katsoo ensin kellotaulua ja viisareita, koska niiden vaihtaminen tai entisöinti laskee keräilyarvoa eniten. Vasta sen jälkeen huomio siirtyy koteloon ja koneistoon. Aloittelija pärjää näillä viidellä tarkistuksella:
Kellotaulu ja viisarit: sopiiko valoaineen väri yhteen taulun ja viisarien kesken, vai onko jokin osa vaihdettu?
Kotelon reunat: terävät vai pyöristyneet kulmat kertovat, onko koteloa kiillotettu voimakkaasti.
Käynti: pyydä myyjää ajamaan kello ajanmittauslaitteen läpi tai pidä sitä itse ranteessa vuorokauden ajan.
Sarjanumero ja koneisto: vastaavatko ne mallia ja valmistusvuotta?
Huoltohistoria: milloin kello on viimeksi huollettu, ja onko siitä kuittia?
Jos myyjä ei suostu avaamaan takakantta eikä anna kuvia koneistosta, kannattaa olla varovainen. Rehellisellä myyjällä harvoin on syytä salata koneistoa.
Yleisimmät virheet aloittelijan kokoelmassa
Ensimmäinen virhe on ostaa liikaa liian nopeasti. Kymmenen 80 €:n kelloa vuoden aikana maksaa saman verran kuin yksi hyvä Hamilton, ja usein juuri sitä yhtä kelloa olisi oikeasti halunnut.
Toinen virhe on unohtaa huoltokustannus. 150 €:lla huutokaupasta ostettu vintage-kronografi voi vaatia 400 €:n huollon ja varaosia, joita on vaikea löytää. Ennen ostoa kannattaa soittaa kellosepälle ja kysyä, huoltaako hän kyseistä koneistoa. Kellosepät ovat vähentyneet koko Suomessa, ja pienemmillä paikkakunnilla huoltoon voi joutua jonottamaan kuukausia.
Kolmas virhe on uskoa kellon vesitiiviysmerkintään sellaisenaan. 50 vuotta vanha sukelluskello ei ole vesitiivis, vaikka taulussa lukisi 200 m. Tiivisteet vanhenevat, eikä niiden kuntoa näe ulkoapäin.
Kvartsikellot ovat oma tapauksensa. Kokoelmassa pitkään seisonut kvartsikello kannattaa säilyttää akku irrotettuna, sillä vuotava akku voi syövyttää koneiston. Pakkasessa akun jännite laskee, minkä vuoksi talvella heikkenevä akku näkyy nopeammin jätättämisenä tai sekuntiviisarin hyppimisenä.
Suomalainen näkökulma keräilyyn
Suomessa kelloilla on vahva lahjaperinne. Ylioppilaslahjaksi tai konfirmaatiolahjaksi annettu kello on monen keräilijän ensimmäinen esine, ja juuri näillä kelloilla on suvussa usein suurin tunnearvo. Kaiverrettu 1960-luvun ylioppilaskello voi olla kokoelman tärkein kello, vaikka sen jälleenmyyntiarvo olisi 50 €.
Kotimainen kelloseppäperinne näkyy edelleen. Suomen Kelloseppäliitto on kelloseppien ammattijärjestö, ja Tampereella annettu kelloseppäkoulutus on kouluttanut alalle tekijöitä vuosikymmenien ajan. Hyvän kellosepän löytäminen on keräilijälle yhtä arvokasta kuin hyvän kellon löytäminen.
Suomalaisilla valmistajilla on oma keräilijäkuntansa. Suunnon ja Polarin varhaiset mallit ovat suomalaisen urheilukelloinnovaation historiaa. Toimivia, alkuperäisiä kappaleita on enää vähän, eikä niiden keräilystä ole vielä tullut hintoja nostavaa ilmiötä.
UKK
Paljonko rahaa kellojen keräilyn aloittaminen vaatii?
Kunnollisen aloituksen saa tehtyä 200-600 €:lla. Sillä summalla saa esimerkiksi yhden Seiko-automaatin ja yhden vintage-kellon. Tärkeämpää kuin summa on varata rahaa myös huoltoon.
Kannattaako ensimmäiseksi keräilykelloksi ostaa mekaaninen vai kvartsikello?
Useimmille mekaaninen automaattikello on luontevin alku, koska keräilyn kiinnostavin osa on usein koneisto. Kvartsikello on kuitenkin hyvä valinta, jos teemana ovat esimerkiksi 1980-luvun Casio-mallit tai suomalaiset urheilukellot.
Mistä tietää, onko käytetty kello aito?
Kannattaa tarkistaa sarjanumero, koneisto ja kellotaulun yksityiskohdat ja verrata niitä luotettaviin lähteisiin. Kalliimmissa kaupoissa kellon voi viedä kellosepälle tarkastettavaksi ennen kaupan lukitsemista. Tarkastus maksaa yleensä 30-80 €.
Ensimmäiset askeleet keräilijänä
Valitse teema, aseta budjetti ja varaa siitä osa huoltoon. Osta aluksi yksi kello, jota käytät oikeasti 3-6 kuukautta, ennen kuin hankit seuraavan. Käyttökokemus opettaa enemmän kuin mikään keskustelupalsta.
Etsi paikkakunnaltasi kelloseppä jo ennen kuin tarvitset häntä. Pidä jokaisesta kellosta kirjaa: mistä se on ostettu, mitä se maksoi ja milloin se on huollettu. Nämä tiedot nostavat kellon arvoa ja tekevät kokoelmasta hallittavan.