Kenttäkellot ja lentäjäkellot sopivat ulkoilijalle, joka haluaa kestävän ja helppolukuisen kellon metsään, tunturiin tai mökille ilman älykellon latausjohtoa. Tämä artikkeli kertoo, miten kenttäkello ja lentäjäkello eroavat toisistaan, mitä niissä kannattaa katsoa ulkoilukäyttöä varten ja missä kohdin perinteinen sotilasmalli ei riitä Suomen olosuhteisiin. Lopuksi tiedät, kumpi tyyppi sopii sinun käyttöösi ja mitä se maksaa.
Mistä kenttäkello ja lentäjäkello ovat peräisin
Kenttäkello eli fieldwatch syntyi ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa, kun taskukello vaihtui ranteeseen. Ajatus oli yksinkertainen: musta kellotaulu, isot numerot, selkeät viisarit ja kotelo, joka kestää kolhuja. Toisen maailmansodan sotilasmääritykset, kuten Yhdysvaltain A-11 ja brittien W.W.W., vakiinnuttivat tyylin, jota valmistetaan edelleen lähes muuttumattomana.
Lentäjäkello eli saksalaisittain Flieger kehitettiin 1930-1940-luvuilla navigaattoreille. Alkuperäiset B-Uhr-kellot olivat jopa 55 mm leveitä, ja niissä oli iso, uurrettu kruunu, jota pystyi käyttämään paksut hanskat kädessä. Kellotaulusta on kaksi perusversiota. A-tyypissä on tunnit 1-12 ja kolmio kahdessatoista. B-tyypissä minuutit ovat isoina ulkokehällä ja tunnit pieninä sisäkehällä.
Kenttäkello vai lentäjäkello ulkoiluun – käytännön erot
Kenttäkello on yleensä 36-40 mm, kevyt ja matala. Se mahtuu takin hihan alle eikä tartu reppujen olkaimiin. Lentäjäkello on tyypillisesti 40-44 mm, ja sen kookas kruunu ja suuri taulu ovat helpompia lukea liikkeessä, esimerkiksi hiihtäessä tai pyöräillessä.
Suomalaisessa talvessa iso kruunu on aidosti hyödyllinen. Kun ajan säätäminen onnistuu lapaset kädessä 20 asteen pakkasessa, piirteellä on käytännön merkitys eikä se jää pelkäksi tyylivalinnaksi. Toisaalta iso kotelo painaa ohuessa ranteessa, ja kelloseppä näkee usein ostajia, jotka palaavat vaihtamaan 44 mm fliegerin pienempään parin viikon jälkeen. Mittasuhteista kannattaa lukea tarkemmin artikkelista kellon koko ranteessa.
Kokenut ulkoilija katsoo ensin kolmea asiaa: lukeeko kellon hämärässä, kestääkö lasi oksien raapimisen ja pitääkö ranneke märkänä. Vasta sitten tulevat merkki ja koneisto.
Hintaluokat ja konkreettiset esimerkit
Perustaso alle 200 €. Timex Expedition -mallit maksavat noin 60-100 € ja toimivat kvartsikoneistolla. Citizenin Eco-Drive-kenttäkellot (esimerkiksi BM8180-sarja) maksavat noin 150-200 €, ja niissä aurinkokenno poistaa akunvaihdon käytännössä kokonaan. Casion G-Shock ei ole perinteinen kenttäkello, mutta moni retkeilijä valitsee sen iskunkestävyyden vuoksi.
Keskitaso 200-1000 €. Hamilton Khaki Field Mechanical on käsinvedettävä kello, jossa on 38 mm kotelo ja H-50-koneiston noin 80 tunnin käyntivara. Se maksaa noin 500-600 €, ja moni pitää sitä genren vertailukohtana. Seikon kenttäkellotyyliset 5 Sports -automaattimallit asettuvat noin 250-400 € väliin. Saksalaiset Laco ja Stowa valmistavat perinteisiä fliegereitä, joiden automaattiversiot maksavat yleensä 400-1000 €.
Premium ja luksus yli 1000 €. IWC:n Pilot’s Watch -sarja ja Breitlingin Navitimer edustavat lentäjäkellojen yläpäätä. Navitimerin laskutikkukehä on aito navigointityökalu, mutta metsäretkellä sen käyttö jää harvinaiseksi. Tällä hintatasolla maksetaan enemmän viimeistelystä ja maineesta kuin maastokestävyydestä.
Ulkoilukäytössä ratkaisevat yksityiskohdat
Lasi. Safiirilasi kestää naarmuja selvästi mineraalilasia paremmin. Kovassa iskussa se voi kuitenkin haljeta, kun mineraalilasi vain naarmuuntuu. Ilmatila-asunnossa (akryyli) on oma etunsa: naarmut saa kiillotettua pois kotikonstein.
Valo. Kaamoksessa Lapissa Super-LumiNova himmenee muutamassa tunnissa ilman uutta latausta. Tritiumputket hehkuvat tasaisesti koko yön, mutta niiden kirkkaus heikkenee vuosien myötä. Ero on selitetty tarkemmin artikkelissa tritium ja Super-LumiNova.
Kotelomateriaali. Teräs on edullinen ja helppo kiillottaa. Titaani on noin 40 % kevyempää ja tuntuu pakkasella lämpimämmältä iholla, mutta naarmuuntuu helpommin. Materiaalien vertailu löytyy artikkelista kellon kotelon materiaalit.
Ranneke. Nahkaranneke on kenttäkellon klassikko, mutta se imee vettä ja alkaa haista sateisen vaellusviikon jälkeen. NATO-ranneke kuivuu nopeasti, ja sen ansiosta kello pysyy ranteessa, vaikka toinen jousitappi pettäisi.
Myytti: sotilaskello kestää mitä tahansa
Kenttäkellon sotilastausta luo mielikuvan, että se kestää kaiken. Todellisuudessa monen kenttäkellon vesitiiviys on 5-10 ATM, eikä kruunu ole kierrettävä. Uiminen ja sadesää onnistuvat, mutta pulahdus avantoon saunan jälkeen on eri asia: lämmin kotelo ja jäinen vesi aiheuttavat paine-eron, joka voi vetää kosteutta tiivisteiden läpi.
Toinen sitkeä väite on, että mekaaninen kello pysähtyy pakkasessa. Ranteessa, hihan alla, kello pysyy lähes ihon lämpötilassa ja käy normaalisti. Ongelmia tulee, jos kello on yön kylmässä mökin eteisessä -25 asteessa: öljyt jäykistyvät ja kello jätättää aamulla. Myös kvartsikellon akku antaa kovalla pakkasella heikompaa jännitettä, ja jo valmiiksi heikko akku voi pysäyttää kellon ensimmäisellä kylmällä viikolla.
Yleisimmät virheet kenttäkellon ostossa
- Liian iso lentäjäkello ohueen ranteeseen. 44 mm näyttää myymälässä hyvältä, mutta painaa ja tarttuu hihoihin maastossa.
- Nahkarannekkeen käyttö vesillä. Melontaretki pilaa hyvänkin nahan yhdessä kesässä.
- Huollon unohtaminen. Mekaaninen kenttäkello tarvitsee koneistohuollon noin 5-8 vuoden välein, ja tiivisteet kannattaa tarkistaa 2-3 vuoden välein, jos kelloa käytetään vesillä.
Huoltoon liittyy myös suomalainen erityispiirre. Kelloseppien määrä on vähentynyt selvästi sen jälkeen, kun Tampereella toimi alan keskeinen kelloseppäkoulutus. Pienemmillä paikkakunnilla ja Pohjois-Suomessa huoltoaika voi venyä viikkoihin. Suomen Kelloseppäliiton jäsenyys on hyvä merkki osaamisesta, kun etsit huoltoliikettä.
Milloin älykello tai GPS-kello on parempi valinta
Jos tarvitset reittinavigointia, korkeusmittaria tai sykettä, perinteinen kenttäkello ei riitä. Suomalaiset Suunto ja Polar ovat menestyneet kansainvälisesti juuri tässä ryhmässä. Niitä myydään sekä kellokaupoissa että urheiluliikkeissä, ja raja kellojen ja kuntoilumittareiden välillä on hämärä. Moni retkeilijä käyttää molempia: GPS-kelloa vaelluksella ja kenttäkelloa arjessa ja mökillä, jossa latausmahdollisuutta ei ole.
UKK
Mikä ero on kenttäkellolla ja lentäjäkellolla?
Kenttäkello on pienempi (36-40 mm), matala ja yksinkertainen. Lentäjäkello on yleensä 40-44 mm, ja siinä on iso kruunu ja A- tai B-tyypin taulu, joka on suunniteltu nopeaan lukemiseen.
Voiko kenttäkellolla uida?
Jos vesitiiviys on vähintään 10 ATM ja ranneke on muuta kuin nahkaa, tavallinen uinti onnistuu. Sukeltamiseen ja avantouintiin kannattaa valita kierrekruunullinen kello, jonka vesitiiviys on 20 ATM.
Kumpi on parempi ulkoiluun, kvartsi vai mekaaninen kenttäkello?
Aurinkokennolla toimiva kvartsikello on käytännöllisin: se on tarkka eikä tarvitse juuri huoltoa. Mekaaninen kenttäkello toimii ilman virtaa missä tahansa, mutta se tarvitsee säännöllisen huollon ja käy noin 5-20 sekuntia vuorokaudessa epätarkemmin.
Näin valitset oman maastokellosi
Valitse kenttäkello, jos haluat kevyen ja huomaamattoman kellon arkeen ja retkille. Lentäjäkello sopii paremmin, jos luettavuus ja hanskakäyttö painavat enemmän kuin koko. Molemmissa käytännön kestävyys ratkeaa lasin, rannekkeen ja vesitiiviyden valinnoilla, ei sotilaallisella ulkonäöllä. Sovita kelloa paksun takin kanssa ennen ostopäätöstä. Tarkista samalla, missä lähin kelloseppä huoltaa kellon, kun huolto tulee ajankohtaiseksi.