Käsinvedettävä kello ja päivittäisen vetämisen rytmi

Käsinvedettävä kello ja päivittäisen vetämisen rytmi

Käsinvedettävä kello pysähtyy, jos sitä ei vedetä, ja juuri siksi moni uusi omistaja epäröi: kuinka usein, kuinka monta kierrosta ja milloin vastus tarkoittaa, että nyt riittää? Tässä artikkelissa käydään läpi, miten käsinvedettävän kellon päivittäinen vetäminen rytmitetään niin, että kello käy tarkasti ja koneisto kestää vuosikymmeniä. Ohjeet sopivat yhtä hyvin ylioppilaslahjaksi saadulle Hamiltonille kuin isoisän vanhalle Omegalle.

Hyöty on suora. Kun vetämisestä tulee tapa, kello ei pysähdy kesken päivän, aikaa ei tarvitse asettaa jatkuvasti uudelleen ja kruunun mekanismi säästyy turhalta kulutukselta.

Miten käsinvedettävä kello toimii

Käsinvedettävän kellon koneistossa on vetojousi, joka kiristetään kruunua kiertämällä. Jousi purkautuu hitaasti rattaiston ja käynninsäätimen kautta, ja tasapainopyörä jakaa energian tasaisiksi sykäyksiksi. Automaattikellosta puuttuu roottori, joten ranteen liike ei lataa jousta lainkaan.

Käyntivara kertoo, kuinka kauan kello käy täydellä vedolla. Perinteisissä koneistoissa se on yleensä 38-50 tuntia. Esimerkiksi ETA 6497- ja 6498-koneistoissa käyntivaraa on noin 46 tuntia. Hamilton Khaki Field Mechanical, jossa on H-50-koneisto, käy noin 80 tuntia. Pidempi käyntivara antaa pelivaraa, mutta päivittäinen rytmi kannattaa silti pitää.

Päivittäisen vetämisen rytmi käytännössä

Ammattilainen suosittelee vetämistä aamulla, samaan aikaan joka päivä. Syy on tekninen: vetojousi antaa tasaisinta voimaa käyntivaran alku- ja keskivaiheilla. Kun kello vedetään aamulla, se käy päiväsaikaan tasaisimmalla voimalla, jolloin aikaa luetaan eniten.

Iltavetäminen ei ole virhe, mutta päivän tarkkuus jää silloin hieman heikommaksi. Jousi on illalla jo purkautunut 12-14 tuntia ja yöllä se ehtii purkautua lisää. Ero näkyy erityisesti vanhemmissa koneistoissa, joiden tarkkuus sekunteina päivässä vaihtelee jousen jännityksen mukaan enemmän kuin uusissa.

Tyhjästä tilasta täyteen vetoon tarvitaan yleensä 30-40 kierrosta. Jos kello on käynyt edellisestä vedosta noin vuorokauden, 15-25 kierrosta riittää. Määrää ei tarvitse laskea. Vedä, kunnes tunnet selvän, tasaisesti kasvavan vastuksen, ja lopeta siihen.

Askel askeleelta: oikea vetotekniikka

Kokenut kelloseppä aloittaa riisumalla kellon ranteesta. Kun kruunua kiertää kello ranteessa, sormet painavat kruunua vinosti ja kruunun varsi joutuu sivuttaiskuormitukseen. Vuosien mittaan tämä kuluttaa vartta ja sen tiivistettä.

Toimi näin:
1. Ota kello ranteesta ja pidä sitä kellotaulu itseesi päin.
2. Jos kellossa on kierrekruunu, kierrä se ensin auki vastapäivään, kunnes se ponnahtaa vetoasentoon.
3. Kierrä kruunua myötäpäivään peukalolla ja etusormella tasaisin, lyhyin liikkein.
4. Lopeta, kun vastus kasvaa selvästi. Älä pakota viimeistä puolikierrosta.
5. Paina ja kierrä kierrekruunu takaisin kiinni ennen kuin kello palaa ranteeseen.

Viimeinen kohta unohtuu yllättävän usein. Auki jäänyt kierrekruunu on sukelluskellon tai urheilullisen mallin yleisin syy kosteusvaurioon, ja kruunu on vesitiiviyden heikoin kohta silloinkin, kun kello on luokiteltu 100 metriin.

Myytti: kellon voi vetää liian täyteen

Yleisin pelko on, että kellon ”ylivetää” ja jousi katkeaa. Käsinvedettävässä kellossa ylivetämistä ei normaalikäytössä tapahdu. Kun jousi on täynnä, kruunu pysähtyy selvään vastukseen. Se on koneiston oma raja, ei vaaran merkki.

Vaurio syntyy vasta, jos vastusta vastaan vääntää voimalla. Silloin rikkoutuu yleensä vetojousi tai sen kiinnitys. Vanhemmissa, 1950-60-luvun kelloissa jousi voi olla haurastunut, ja se voi katketa normaalissakin vedossa. Syy on silloin jousen iässä eikä vetämisessä.

Toinen myytti on, että mekaaninen kello kannattaa pitää aina täydessä vedossa, vaikka se olisi laatikossa. Kello, jota ei käytetä, saa hyvin seistä. Öljyt eivät kuivu viikossa tai kuukaudessa, ja turha käynti kuluttaa koneistoa samalla tavalla kuin käyttö.

Yleisimmät virheet vetämisessä

Ajan asettaminen vastapäivään taaksepäin. Useimmille nykykoneistoille tämä on harmitonta. Vanhoissa kelloissa, joissa on päivämäärä, viisareiden kääntäminen taaksepäin klo 21-03 välillä voi kuitenkin vaurioittaa päivämäärän vaihtomekanismia. Turvallisin tapa on kääntää viisarit eteenpäin.

Epäsäännöllinen rytmi. Kello vedetään joskus aamulla, joskus illalla ja välillä kahden päivän päästä. Seurauksena kello pysähtyy kesken päivän ja tarkkuus vaihtelee päivästä toiseen. Kiinteä aamurutiini, esimerkiksi kahvinkeiton aikana, ratkaisee asian.

Kovan vastuksen sivuuttaminen. Jos vetäminen tuntuu rahisevalta, vastus tulee vastaan jo muutaman kierroksen jälkeen tai kruunu pyörii tyhjää, kyse on viasta. Se ei korjaannu itsestään. Silloin tarvitaan kelloseppää, ei lisää voimaa.

Poikkeukset ja rajatapaukset

Pitkän käyntivaran kelloissa, kuten 7-8 vuorokauden koneistoissa, päivittäinen veto on turhaa. Niissä riittää viikoittainen rytmi, esimerkiksi aina sunnuntaina. Myös taskukellot ovat oma tapauksensa: monessa vanhassa taskukellossa käyntivara on noin 30-36 tuntia, joten aamuveto on niissä välttämätön eikä vain suositus.

Kronografeissa, kuten Omega Speedmaster Moonwatchissa, vetäminen on samanlaista kuin perusmalleissa, mutta käytössä oleva sekuntiajanotto kuluttaa energiaa hieman nopeammin. Jos ajanotto on päällä tuntikausia, käyntivara lyhenee.

Talvipakkanen ei vaikuta mekaaniseen kelloon samalla tavalla kuin kvartsikelloon, jonka paristo voi heiketä nopeasti -20 asteessa Pohjois-Suomen talvessa. Kova kylmyys voi silti jäykistää koneiston öljyjä ja hidastaa käyntiä muutamalla sekunnilla päivässä. Ranteessa pidettävä kello pysyy yleensä niin lämpimänä, ettei ilmiö näy.

Huolto ja kellosepän rooli

Käsinvedettävä kello tarvitsee täyshuollon 5-8 vuoden välein, samaan tapaan kuin automaattikellon huolto. Perushuolto maksaa suomalaisella kellosepällä tyypillisesti 150-400 €. Valmistajan huollossa esimerkiksi Omegan tai Rolexin hinnat ovat selvästi korkeammat. Käsinvedettävän koneiston huolto on usein hieman edullisempi, koska roottoria ja automaattivetoa ei ole.

Kelloseppien määrä on vähentynyt, ja palveluiden saatavuus vaihtelee paljon paikkakunnittain. Helsingissä ja Tampereella vaihtoehtoja on useita, mutta pienemmillä paikkakunnilla kello voidaan joutua lähettämään postitse. Suomen Kelloseppäliitto pitää yllä ammattikunnan perinteitä. Tampereen kellosepänkoulutus on historiallisesti kouluttanut merkittävän osan suomalaisista ammattilaisista.

Kannattaa muistaa myös rajanveto: korut ja jalokivet kuuluvat korukauppaan ja Polarin tai Suunnon urheilukellot usein urheiluliikkeeseen. Käsinvedettävän kellon huollossa kannattaa kääntyä kelloseppään, joka tuntee mekaaniset koneistot.

UKK

Kuinka monta kierrosta käsinvedettävää kelloa pitää vetää päivittäin?
Yleensä 15-25 kierrosta riittää, jos kello on käynyt edellisestä vedosta noin vuorokauden. Tyhjästä tilasta täyteen vetoon tarvitaan noin 30-40 kierrosta. Lopeta, kun tunnet selvän vastuksen.

Voiko käsinvedettävän kellon rikkoa vetämällä liikaa?
Normaalissa käytössä ei. Koneisto pysäyttää vedon, kun jousi on täynnä. Vaurio syntyy vain, jos vastusta vastaan väännetään voimalla tai jos vanhan kellon jousi on jo valmiiksi haurastunut.

Onko parempi vetää kello aamulla vai illalla?
Aamu on parempi, koska jousi antaa silloin päivän aikana tasaisinta voimaa ja kello käy tarkimmin. Iltavetäminen ei vahingoita kelloa, mutta päivän tarkkuus voi jäädä hieman heikommaksi.

Yhteenveto: rutiini tekee kellosta luotettavan

Käsinvedettävä kello palkitsee säännöllisyyden. Vedä se aamulla ranteesta riisuttuna, lopeta vastukseen ja kierrä kierrekruunu aina kiinni. Kun vetäminen alkaa tuntua oudolta tai kello ei enää pysy käynnissä koko käyntivaransa ajan, vie se kelloseppälle ennen kuin pieni vika ehtii kasvaa kalliiksi korjaukseksi.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista