Kellomerkkien omistus ja suuret kellokonsernit

Kellomerkkien omistus ja suuret kellokonsernit

Kun kellokaupan vitriinissä on rinnakkain Omega, Longines ja Tissot, ostaja ei yleensä tiedä, että kaikki kolme kuuluvat samaan konserniin. Kellomerkkien omistus vaikuttaa kellon hintaan, koneistoon, huollon saatavuuteen ja jopa siihen, mistä varaosat aikanaan löytyvät. Tämä artikkeli selittää, kuka omistaa minkäkin merkin ja mitä se tarkoittaa sinulle ostajana.

Neljä suurta ja muutama itsenäinen

Sveitsiläinen kelloteollisuus on keskittynyt muutamalle toimijalle. Rakenne syntyi 1970- ja 1980-lukujen kvartsikriisin jälkeen, kun japanilaiset kvartsikellot veivät markkinat ja sveitsiläiset valmistajat joutuivat yhdistymään. Swatch Group syntyi vuonna 1983 kahden kriisiin ajautuneen yhtiön, ASUAGin ja SSIH:n, yhdistämisestä Nicolas Hayekin johdolla.

Swatch Group on volyymiltaan suurin. Siihen kuuluvat muun muassa Breguet, Blancpain, Glashütte Original, Omega, Longines, Rado, Tissot, Hamilton, Certina, Mido ja Swatch. Yhtiö omistaa myös koneistovalmistaja ETA:n ja hiusjousia valmistavan Nivarox-FAR:n. Siksi sillä on poikkeuksellisen vahva ote koko alan toimitusketjuun.

Richemont keskittyy ylempiin hintaluokkiin: Cartier, Vacheron Constantin, A. Lange & Söhne, Jaeger-LeCoultre, IWC, Panerai, Piaget ja Roger Dubuis. Konserniin kuuluu myös Montblanc. Baume & Mercier myytiin vuonna 2024 italialaiselle Damiani-ryhmälle, joten vanhempi tieto merkin omistuksesta voi olla vanhentunutta.

LVMH tunnetaan muotitaloistaan, mutta sen kellodivisioonaan kuuluvat TAG Heuer, Hublot, Zenith ja Bulgari. Lisäksi Tiffany & Co. siirtyi LVMH:lle vuonna 2021.

Rolex ja Tudor ovat oma lukunsa. Niitä omistaa Hans Wilsdorf -säätiö, joten pörssiyhtiön osakkeenomistajia ei ole lainkaan. Rolex osti vuonna 2023 myös jälleenmyyjäketju Bucherin, mikä kertoo, että valmistajat haluavat hallita myös myyntikanavaa.

Perheomisteisina pysyvät muun muassa Patek Philippe (Sternin suku), Audemars Piguet ja Chopard. Breitlingin omistus taas on vaihtunut useaan kertaan pääomasijoittajien kesken.

Japanilaiset konsernit ja muotikellojen lisenssit

Japanissa rakenne on toinen. Seiko tekee kaiken itse koneistoista koteloihin, ja sen alla ovat myös Grand Seiko ja Pulsar. Citizen on ostanut merkkejä ulkomailta: amerikkalainen Bulova siirtyi sille vuonna 2008, ja sveitsiläiset Frederique Constant ja Alpina vuonna 2016. Casio on pysynyt itsenäisenä.

Muotikelloissa logiikka on täysin erilainen. Michael Korsin, Emporio Armanin, DKNY:n tai Dieselin kelloja ei valmista itse muotitalo. Ne tehdään lisenssillä, ja suurin lisenssivalmistaja on yhdysvaltalainen Fossil Group, joka omistaa myös tanskalaisen Skagenin. Movado Group puolestaan valmistaa lisenssillä esimerkiksi Hugo Bossin, Tommy Hilfigerin ja Lacosten kelloja ja omistaa itse Ebelin.

Lisenssimerkin kello voi siis olla teknisesti lähes sama kuin saman valmistajan toisen merkin kello. Ero on usein kellotaulun logossa ja hinnassa.

Myytti: saman konsernin kellot ovat käytännössä samoja

Kellokaupassa kuulee usein väitteen, että Tissot on ”halpa Omega”, koska molemmat kuuluvat Swatch Groupiin. Tämä ei pidä paikkaansa. Konserni jakaa merkeille hintaluokat tarkasti, eivätkä ne kilpaile keskenään.

Koneistoissa yhteisyyttä kuitenkin on. Powermatic 80 -koneisto noin 80 tunnin käyntivarallaan löytyy Tissotista, Hamiltonista, Certinasta ja Midosta hieman eri nimillä ja viimeistelyillä. Tissot PRX Powermatic 80 maksaa noin 700-800 € ja Hamilton Khaki Field -automaatti samaa luokkaa. Omegan Co-Axial Master Chronometer -koneistot ovat kuitenkin aivan eri tasoa: METAS-sertifiointi, magneettisuojaus yli 15 000 gaussiin asti ja oma kehitystyö. Lisää koneistojen eroista löytyy artikkelista kellojen koneistot – ETA, Sellita ja oma valmistus.

Myytillä on myös toinen puoli, joka ei pidä paikkaansa. Kokenut kelloseppä tietää, että konsernin sisällä jaettu koneisto on ostajalle usein etu. Osia on saatavilla ja korjaustekniikka tuttu, mikä pitää huoltokulut kohtuullisina.

Miten kellomerkkien omistus näkyy huollossa Suomessa

Ostajan kannalta tärkein kysymys ei ole omistus sinänsä, vaan se, mitä siitä seuraa vuosien päästä. Useat suuret konsernit ovat 2010-luvulta lähtien rajoittaneet varaosien myyntiä riippumattomille kelloseppille. Osia saa vain valmistajan valtuuttama huolto.

Suomessa tämä tuntuu erityisesti pienemmillä paikkakunnilla. Helsingissä ja Tampereella valtuutettuja huoltopisteitä on useampi, mutta Pohjois-Suomessa kello saatetaan joutua lähettämään postitse ja odottamaan 6-10 viikkoa. Kelloseppien määrä on vähentynyt pitkään, vaikka Suomen Kelloseppäliitto ja Tampereella perinteisesti toiminut kelloseppäkoulutus ovat pitäneet ammattitaitoa yllä.

Ammattilainen kysyy ensin, onko liike merkin valtuutettu jälleenmyyjä, koska siitä riippuu takuun voimassaolo. Vasta sitten kannattaa vertailla hintaa. Kvartsikellon akun vaihto onnistuu lähes missä tahansa kellosepänliikkeessä merkistä riippumatta. Talvella kannattaa muistaa, että kova pakkanen heikentää akkua, ja kello voi pysähtyä ennen aikojaan, jos sitä säilytetään kylmässä autossa tai mökillä.

Poikkeuksia on. Seikon ja Citizenin perusmallien osia saa yleensä helposti myös riippumattomilta toimittajilta, joten niiden huolto onnistuu paikallisella kellosepällä ilman ongelmia.

Suomalaiset urheilukellot ja omistuksen muutokset

Suomessa omistusasiat koskettavat myös kotimaisia merkkejä. Kempeleläinen Polar Electro on edelleen suomalaisessa omistuksessa. Suunto siirtyi vuonna 2022 Amer Sportsilta kiinalaiselle Liesheng-yhtiölle, mutta tuotekehitys jatkuu Suomessa.

Urheilu- ja älykellojen kohdalla raja kellokaupan ja urheilukaupan välillä on häilyvä. Sykemittarit ja kuntoilulaitteet ovat perinteisesti kuuluneet urheilukauppoihin, aivan kuten korut ja jalokivet kuuluvat korukauppoihin, mutta Garminit ja Apple Watchit löytyvät nykyisin kummastakin. Ohjelmistotukea ja akun vaihtoa varten ostopaikalla on merkitystä.

Yleisimmät virheet kellomerkin valinnassa

Ensimmäinen virhe on maksaa muotimerkin kellosta 300 € olettaen, että mukana on muotitalon laatu. Samalla hinnalla saa usein mekaanisen Seikon tai Tissotin, jolla on oikea huoltohistoria ja jälleenmyyntiarvo.

Toinen virhe on ostaa harmaan markkinan luksuskello ulkomailta selvittämättä, myöntääkö valmistaja sille takuuta Suomessa. Konsernien huoltoverkostot tarkistavat sarjanumerot.

Kolmas on unohtaa omistuksen muutokset. Kun merkki vaihtaa omistajaa, varaosakanavat voivat muuttua, ja vanhempien mallien osat voivat käydä niukoiksi. Vaikkapa ylioppilaslahjaksi tai konfirmaatiolahjaksi ostettavassa kellossa, jonka toivotaan kestävän vuosikymmeniä, merkin vakaus kannattaa huomioida.

UKK

Kuka omistaa Omegan ja Tissotin?
Molemmat kuuluvat sveitsiläiseen Swatch Groupiin, jossa on myös Longines, Rado, Hamilton, Breguet ja Blancpain.

Ovatko Rolex ja Tudor saman yhtiön kelloja?
Kyllä. Molempia omistaa Hans Wilsdorf -säätiö. Tudor on Rolexin perustama sisarmerkki, mutta sillä on omat koneistonsa ja oma hinnoittelunsa.

Kuka valmistaa Michael Korsin ja Emporio Armanin kellot?
Ne valmistaa lisenssillä Fossil Group. Muotitalo vastaa lähinnä muotoilusta ja brändistä, ei kellon tekniikasta.

Mitä omistus kertoo ennen ostopäätöstä

Kellomerkin omistaja kertoo enemmän huollettavuudesta ja hintaluokasta kuin laadusta sellaisenaan. Konsernin merkki tarkoittaa yleensä vakaata varaosien saatavuutta valtuutetun huollon kautta. Itsenäisen merkin kello taas voi olla persoonallisempi, mutta sen huolto vaatii joskus enemmän selvittelyä.

Kannattaa toimia samassa järjestyksessä kuin kokenut kelloseppä: ensin selvitetään, kuka huoltaa kellon omalla paikkakunnalla, sitten valitaan merkki. Tunnetuimmista sveitsiläismerkeistä on kattavampi esittely artikkelissa Rolex, Omega ja TAG Heuer.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista