Mikrobrändit ovat pieniä, usein yhden tai muutaman hengen perustamia kellomerkkejä, jotka myyvät kellojaan pääosin verkossa ja tarjoavat harrastajalle jotain muuta kuin suurten merkkien näyteikkunoiden peruskattauksen. Tämä artikkeli on kirjoitettu kellojen harrastajalle, joka on jo ostanut ensimmäisen Seikonsa tai Tissotinsa ja miettii nyt, kannattaako seuraavaksi ostaa mikrobrändin tai itsenäisen kellovalmistajan kello. Saat selkeän kuvan siitä, mitä rahalla saa, missä riskit piilevät ja miten kello pysyy huollettavana myös Suomessa.
Mikrobrändi vai itsenäinen kellovalmistaja – mikä ero?
Termit menevät usein sekaisin. Mikrobrändi suunnittelee kellon itse, mutta kokoonpano tehdään yleensä alihankintana Hongkongissa, Kiinassa tai Sveitsissä, ja koneisto ostetaan valmiina. Tyypillinen mikrobrändin kello maksaa 300-1500 €.
Itsenäinen kellovalmistaja taas tarkoittaa harrastajapiireissä kelloseppää tai pientä verstasta, joka valmistaa koneistonsa kokonaan tai suurelta osin itse. Suomalaiselle lukijalle tunnetuimmat esimerkit ovat Rovaniemellä syntynyt, Sveitsin Môtiers’ssa työskentelevä Kari Voutilainen sekä Helsingissä toimiva Stepan Sarpaneva. Heidän kellojensa hinnat alkavat kymmenistätuhansista euroista, ja jonot voivat olla vuosien mittaisia.
Ero on siis valtava. Mikrobrändi kilpailee Tissotin, Hamiltonin ja Seikon kanssa, itsenäiset valmistajat taas Patek Philippen ja A. Lange & Söhnen kanssa.
Mitä mikrobrändin kellosta saa rahalle vastineeksi
Mikrobrändien vahvuus on erittely. Kun välikäsiä ja jälleenmyyjäkatteita on vähemmän, 600 euron kellossa voi olla safiirilasi, 200 metrin vesitiiviys, keraaminen kehä ja Super-LumiNova-hohtomassa – ominaisuuksia, joita suurilta merkeiltä saa usein vasta yli 1000 euron hintaluokassa. Ranskalainen Baltic, brittiläinen Christopher Ward ja amerikkalainen Lorier ovat esimerkkejä merkeistä, joiden kelloja harrastajat suosittelevat juuri tästä syystä.
Toinen vahvuus on muotoilu. Pieni merkki uskaltaa tehdä 36 millin sukelluskellon, sektoritaulun tai pienen sarjan värivariaation, jota suuri valmistaja ei markkinatutkimuksen perusteella koskaan hyväksyisi. Monella harrastajalla on kokoelmassaan juuri sellainen kello, jota kenelläkään muulla tuttavapiirissä ei ole.
Koneistovalinta kertoo paljon. Yleisimpiä ovat japanilainen Seiko NH35 ja Miyota 9015 sekä sveitsiläinen Sellita SW200. Kokenut harrastaja katsoo koneiston ensimmäisenä, koska se määrää sekä tarkkuuden että huollon hinnan. Koneistojen eroista kerrotaan tarkemmin artikkelissa kellojen koneistot – ETA, Sellita ja oma valmistus.
Myytti: mikrobrändi on vain halpaa kiinalaista tuotantoa
Väite kuulee yhä kelloliikkeissä ja keskustelupalstoilla. Totuus on monisyisempi. Valtaosa myös suurten merkkien kotelo- ja rannekeosista valmistetaan Aasiassa, ja ”Swiss Made” -merkintä edellyttää lain mukaan vain, että tietty osuus valmistuskustannuksista ja koneiston kokoonpano tehdään Sveitsissä.
Laatu riippuu valmistajan laadunvalvonnasta, ei valmistusmaasta. Hyvin johdettu mikrobrändi tarkastaa jokaisen kellon ennen lähetystä, ilmoittaa käyntitarkkuuden ja vesitiiviystestin tulokset ja vastaa sähköposteihin vuorokauden sisällä. Huonosti johdettu taas ei tee mitään näistä – ja sellaisiakin on.
Myytin toinen puoli on se, että mikrobrändi olisi aina parempi ostos kuin vakiintunut merkki. Ei ole. Jälleenmyyntiarvo jää useimmiten 40-60 prosenttiin ostohinnasta, kun esimerkiksi Tudorilla tai Omegalla se pysyy selvästi korkeampana.
Yleisimmät virheet mikrobrändin kelloa ostettaessa
Ensimmäinen ja kallein virhe on unohtaa tuontikulut. Brexitin jälkeen esimerkiksi Isosta-Britanniasta tilattuun kelloon lisätään Suomessa arvonlisävero 25,5 %, mahdollinen tulli sekä kuljetusliikkeen tullausmaksu. 700 punnan kello voi tulla maksamaan lähes 1100 €. EU:n sisältä tilattaessa tätä ongelmaa ei ole, koska arvonlisävero on maksettu jo kauppahinnassa.
Toinen virhe on joukkorahoitukseen tai ennakkotilaukseen sijoittaminen ilman selvitystä merkin historiasta. Ensimmäisen mallin Kickstarter-kampanja voi viivästyä 6-18 kuukautta, ja osa projekteista ei toimita koskaan. Turvallisinta on ostaa merkiltä, jolla on jo vähintään 2-3 julkaistua mallia ja toimitushistoria.
Kolmas virhe on olettaa, että takuu hoituu kuten kivijalkaliikkeessä. Takuukorjaus tarkoittaa yleensä kellon postittamista ulkomaille omalla kustannuksella. Ennen ostoa kannattaa tarkistaa:
Takuun pituus ja kuka maksaa postikulut molempiin suuntiin.
Koneiston tyyppi ja onko se yleinen, jotta suomalainen kelloseppä saa osia.
Varaosien saatavuus, erityisesti oman kehän, lasin ja kruunun osalta.
Palautusoikeus ja sen ehdot EU:n ulkopuolelta ostettaessa.
Merkin aktiivisuus harrastajayhteisöissä ja vastausnopeus asiakaspalvelussa.
Huolto Suomessa – kelloseppä ratkaisee
Mikrobrändin kellon suurin etu huollon kannalta on yleinen koneisto. Seiko NH35:n tai Sellita SW200:n tuntee jokainen koulutettu kelloseppä, ja perushuolto maksaa tyypillisesti 150-300 €. Koneiston vaihto on joskus jopa huoltoa edullisempaa: NH35-koneiston saa kymmenillä euroilla.
Haaste on kotelokohtaisissa osissa. Jos kehän sisäke halkeaa tai kruunu katkeaa, osaa ei löydy kelloseppien tukkureilta, vaan se pitää tilata merkiltä. Jos merkki on lopettanut toimintansa, korjaus voi vaatia osan teettämistä erikseen.
Kelloseppien määrä on Suomessa vähentynyt selvästi viime vuosikymmeninä, ja Pohjois- ja Itä-Suomessa lähin huoltopalvelu voi olla satojen kilometrien päässä. Tampereen kelloseppäkoulu on kouluttanut suuren osan alan ammattilaisista, ja Suomen Kelloseppäliiton jäsenyys kertoo sitoutumisesta ammattikunnan käytäntöihin. Oikean tekijän löytämisessä auttaa artikkeli kelloseppä Suomessa – pätevyys ja kuinka löydät hyvän.
Kaikki kelloliikkeet eivät suostu huoltamaan muualta ostettuja kelloja. Ammattilainen kysyy ensin, mikä koneisto kellossa on – kun vastaus on valmiina, asiointi sujuu nopeammin.
Milloin mikrobrändi ei ole oikea valinta
Jos kello on ylioppilas- tai konfirmaatiolahja, joka halutaan säilyttää vuosikymmeniä ja periä eteenpäin, vakiintunut merkki on yleensä varmempi. Longinesin tai Seikon huoltoverkosto on olemassa myös 30 vuoden päästä, pienen merkin ei välttämättä.
Mikrobrändi ei sovi myöskään ostajalle, joka haluaa sovittaa kellon ranteeseen ennen ostopäätöstä. Kokeilu onnistuu lähinnä harrastajatapaamisissa tai kellomessuilla, joita järjestetään satunnaisesti esimerkiksi Helsingissä. 42 millin halkaisija voi näyttää kuvassa sopivalta, mutta 50 millin lug-to-lug-mitta ylittää kapean ranteen leveyden.
Rajatapaus ovat urheilu- ja älykellot. Garminin, Polarin ja Suunnon kaltaiset valmistajat ovat oma maailmansa, eikä mikrobrändejä tässä kategoriassa käytännössä ole. Suomalaisen Polarin ja Suunnon kansainvälinen menestys osoittaa, että kotimainen osaaminen keskittyy elektroniikkaan eikä niinkään mekaanisiin rannekelloihin.
UKK
Ovatko mikrobrändin kellot luotettavia?
Vakiintuneiden mikrobrändien kellot ovat yhtä luotettavia kuin saman hintaluokan suurten merkkien kellot, koska niissä käytetään samoja koneistoja. Erot syntyvät laadunvalvonnasta ja asiakaspalvelusta, joten merkin taustat kannattaa selvittää ennen ostoa.
Voiko mikrobrändin kellon huoltaa suomalaisella kellosepällä?
Kyllä, jos kellossa on yleinen koneisto, kuten Seiko NH35, Miyota 9015 tai Sellita SW200. Perushuolto maksaa noin 150-300 €. Kotelokohtaiset varaosat on yleensä tilattava suoraan merkiltä.
Mitä kuluja ulkomailta tilattuun kelloon tulee?
EU:n ulkopuolelta tilattuun kelloon lisätään arvonlisävero 25,5 %, mahdollinen tulli ja kuljetusliikkeen käsittelymaksu. EU:n sisältä tilattaessa lisäkuluja ei tavallisesti tule.
Mikrobrändi harrastuksen seuraavana askeleena
Mikrobrändi on harrastajalle järkevä valinta silloin, kun haluaa ainutlaatuista muotoilua ja hyvää erittelyä 300-1500 euron budjetilla ja hyväksyy heikomman jälleenmyyntiarvon. Itsenäiset valmistajat kuten Voutilainen ja Sarpaneva ovat taas kokonaan oma maailmansa – keräilyn huipentuma, ei seuraava askel ensimmäisen Seikon jälkeen.
Yksi käytännön vinkki ratkaisee paljon: valitse kello, jonka koneiston paikallinen kelloseppäsi tuntee. Jos keräily on vasta alussa, laajempaa taustaa löytyy artikkelista kellojen oma keräily aloittajalle – mistä aloittaa.